Tervetuloa kotiin Jedi!

Pinseripoju



Musta oltiin ylpeitä, kun menin kanien kiikkulautaa testailee!



Jedi, mun uusi perheenjäsen, on ollut meillä kohta kokonaisen viikon. Tähän aikaan on ehtinyt sisältyä jo paljon. Jedi haettiin Kuopiosta, joten matka oli vähän turhan pitkä, mutta onneksi pentu oli reipas. Alkuun Jedisaurus (osuva lempinimi) nukkui sikeästi boksissaan, mutta pysähdyksien jälkeen tuli protestiksi, ja ikävää uikutettua. Onneksi vinkuvonkua tuli kuunneltua vain 10 minuuttia, kunnes poika taas rauhoittui lepäämään. 
Kaksi ensimmäistä päivää olivat pennulle hämmentäviä. Kaikki oli uutta. Yllätyin kuitenkin positiivisesti siitä, että Jedi ei öisin vinkunut, vaan nukkui sikeästi (tai sitten me muut olemme nukkuneet niin sikeästi, ettemme ole kuulleet). Eikai sentään? Uusien asioiden opettelu alkoi heti ensimmäisistä hetkistä kotona. Opeteltiin heti, ettei pentuportin toisella puolella vinkumisesta heru rapsutukisa, eikä vaatteiden repiminen ole sallittua. Näissä molemmissa asioissa riittää vielä petrattavaa varmasti monille tuleville kuukausille, mutta pentu on kyllä fiksu, ja tähän mennessä saavutetut tulokset ovat olleet mielestäni hyviä. 
Kolmantena päivänä Jedi alkoi asettautua kunnolla. Sinä aamuna huomasin myös sen, miten pentu on minuun kiintynyt. Etenkin aamulla jälleennäkemisen riemu on kaunista, mutta myös äänekästä katseltavaa. Kolmantena päivänä Jedille maistui ensimmäistä kertaa myös herkut kunnolla. Siis niin, että niitä saattoi käyttää palkintona uuden asian opettelussa. Harjoittelimme ensin naksutinta, jonka ääni on jo aika hyvin muistissa. Lisäksi istumista on tullut vahvistettua monissa tilanteissa: kesken leikkituokion, ruokailun alussa, ennen pihalle laskemista jne. Jedi onkin siinä jo todella taitava. Pennulla on myös suuri halu tuijotella ihmisiä silmiin. Kai se osiltaan johtuu siitä, että se koittaa ymmärtää meitä. Etenkin leikkihetkissä Jedi on hämmästellyt ihmisten elekieltä. Onhan se outoa, kun emme puhu samaa kieltä, mitä sisarukset ja äiti vanhassa kodissa. 
Sisäsiisteyden opettelu on osoittautunut helpoksi. Jedi pissaa aina ulos, kun sinne mennään, eikä vahinkoja ole päässyt sattumaan kuin kahdesti. Sama sanomalehti jatkaa päivstä toiseen koskemattomana lattialla. Yölläkään vahinkoja ei satu, kunhan pidän huolen siitä, että pentu pääsee miltein heti herättyään ulos. Tämä tarkoittaa 6-7 tunnin yöunia minulle.

Jedisaurus rohkaistuu päivä päivältä. Ensimmäisenä päivänä ulkoilimme alueella 1/3 osa pihasta, mutta nyt olemme päässeet jo postilaatikolle asti hakemaan aamupostia. Aluksi pidin Jediä hihnassa ulkoillessamme (paitsi kanien aitauksessa), mutta nyt uskallan pitää pentua pihalla vapaana, kunhan kaulapanta on päällä ja hihna mukana. Jedi seuraa pihalla ollessaan jo ihan hyvin, vaikka välillä jää kauemmaksi ihmittelemään. Se on hyvin oppinut myös ulko-ovien sijainnit, ja jos huono (sadekeli) yllättää, pentu juoksee oven eteen vinkumaan. Kuka nyt sateessa haluaisi kastua?

"metäskö nyt äkkiä sisälle kun täällä sataa!"
Miten kani suhtautuu Jediin? Entäpä Jedi kaneihin? 

Näiden eläinlajien totuttaminen toisiinsa ollaan aloitettu tietysti kanien ehdoilla, ja täytyy sanoa, että kanit ovat suhtautuneet tuttavaan paljon odotettua paremmin (etenkin Marley). Puput tottuivat nopeasti vinkumiseen, eivätkä enää kiinnitä siihen huomiota, elleivät tuijota itse hurjimusta samaan aikaan. Totuttelu aloitettiin niin, että kanit menivät syömään pentuaidan eteen herkkuja/iltaruokaa, kun Jedi nukkui aitauksen sisäpuolella kauempana. Näin ne saivat etäältä haistella ja katsella. Pian kanit uskaltautuivat aidan eteen ruokailemaan, vaikka pentu oli hereillä. Pyrin aina siihen, että Jedi tarkkailee kaneja juuri ennen nukahtamistaan, tai herätessään. Väsyneenä pentu on osannutkin katsella kaneja etäältä kovin välinpitämättömästi. Muutamia kertoja päästin kanit hiipparoimaan pennun puolelle, kun pentu oli jo muutaman tunnin nukkunut, ja todenäköisesti kohta muutenkin heräämässä. Romeo on ollut todella rohkea, ja uskaltautunut jopa samalle pedille pennun kanssa. 
Myös "aita treeniä" ollaan tehty paljon. Näissä tilanteissa istutan kanit syömään aidan toiselle puolelle ja itse palkitsen pentua herkuilla aina kun se istuu ja katsellee nätisti, tai kiinnittää minuun huomiota. Pennussa on potentiaalia tottua kaneihin niin, että sitä voisi pitää niiden kanssa joskus valvotusti, mutta kuitenkin vapaana yhdessä. (Tähän voi mennä kuitenkin paljon aikaa, eikä meillä ole mikään kiire, tai pakottava tarve tyrkyttää kolmikkoa "yhteen"). Yhdistelmä peto ja saalis on kuitenkin aina riski.
Tähän mennessä Jedi on suoriutunut kuitenkin todella hyvin. Se suhtautuu nimittääin kaneihin hyvin välinpitämättömästi, ja sisällä sen huomion saa ohjattua kokonaan herkkuihin, joskus siihen, että itse kävelee pois tilanteesta. Muutaman kerran olen ottanut pennun syliin, kun sen on alkanut esittää vähän rajummin leikin eleitä. 
Kanitkin ovat suhtautuneet tulokkaaseen hyvin. Jalan pamautuksia ei ole esiintynyt juuri lainkaan! Kuvittelin tästä kaikesta niin paljon pahempaa, toivotaan ettei se siksi käänny, kun peto kasvaa. 
Tänäänkin kanit juoksivat aamulla ulkoaitauksessa, ja rallittelivat iloloikkia, kun taas puolestaan Jedi ja minä vietimme aikaa tarhan ulkopuolella. Vaikka Jedi oli vapaana, kanit eivät kiinnostaneet. Kepit, kävyt, pensaat olivat paljon mielenkiintoisempia, elottomia leikkikavereita! Erityisesti kaikki piikikkäät (esim. kuistiharjat) ovat hyyvin mielenkiintoisia kapistuksia, joiden kanssa on kiva painia. 

Vahti




"Liikkumatta oi hyvä vastustajani, meitä salakuvaraan!"


"Ai miksen voi syödä? Kyllähän noi kanitkin näitä järsii jatkuvasti??"





Painan nyt 5kg

Hienosti hihnassa

Vähän tullut reikiä :D

Komea miehen alku!

Mitä tähän viikkoon on jo tällä hetkellä pennun näkökulmasta sisältynyt?

- Totuttelua imuriin (aluksi vähän pelästyi, mutta pian tuli häntä heiluen ja leikkien tarkkailemaan)
- Totuttelua ääniin, kuten pianon soittoon, astioihin, kolinaan, porakoneisiin, jopa palohälyttimen "patterit loppu" piipitystä on Jedi joutunut kuulemaan, mutte ole ollut moksiskaan. 
- Totuttelua kaneihin
- Vähän istu, maahan ja luoksetulo treeniä
- Yhteensä 30minuutin visiitti (sinne, takaisin) Murren murkinassa
- Hurjia taistelululeikkejä harjan kanssa
- Leikkimurinna/haukkumisen opettelua
- Kahden vieraan ihmisen tapaaminen (Jedi ei heihin kiinnittänyt oikeastaan lainkaan huomiota)
- Tutkimusmatkoja postilaatikolle
- Yksin olon harjoittelun esiaskeleita
- Tutustumista alakertaan (Jedi oli mahtava eikä pelännyt erilaisia lattiapintoja ollenkaan. Laminaatti, kivilaatta, matot, jopa portaat (alaspäin) meni ihan huomioimatta). 
- Totuttelua pesupisteeseen ja suihkusta tulevaan veteen
- Paljon rapsuja <3

Jedinin sai oman tekotalja, joka vei pedin voiton :D