torstai 14. joulukuuta 2017

Täällä taas!

Lukeeko kukaan enää blogeja? Itse ainakin myönnän, etten enää kovin montaa blogia aktiivisesti seuraa, mutta moni ei tosin aktiivisesti enää kirjoitakkaan. Instagramin päivittelyssä sen sijaan olen yleensä todella aktiivinen! Kannattaa meitä käydä siis siellä seuraamassa: @elamantapana_elaimet, @jeba_ja_juba_trrenaa_ Toisaalta kuvatekstit tuppaavat helposti venymään instagramiin liian pitkäksi romaaniksi.. Tästä syystä haluan todella palauttaa blogin taas aktiiviseen käyttöön, tai ainkin yrittää. Katsotaan miten käy!

Jedi täyttää kohta kahdeksan kuukautta ja haasteet lisääntyvät päivä päivältä. Jedi on todella aktiivinen koira ja se tarvitsee yhden päivän aikana paljon aktiviteetteja, sekä fyysistä rasitusta pysyäkseen siedettävän rauhallisena sisätiloissa. Koiran viihdyttämiseen minulla on onneksi tällä hetkellä juuri sopivasti aikaa, ja matkakokoisena hurttana Jedi reissaa kevyesti kanssani sinne tänne. Tänään esimerkiksi olin sopinut Jedille leikkitreffit Nummelaan. Se reissu tuli todella tarpeen, sillä kennelyskän takia kaikki kiorakontaktit ovat jääneet pitkäksi aikaa nollille. Treffipaikaksi sovittiin Nummelan kiva-koiran aidattu metsä-ja koulutusalue. Miksi lähteä autolla niin kauas? Siitä syystä johtuen, ettei Jediä uskalla enää pitää irti (tai vain harvoin, hyvin harkituissa paikoissa ja ajankohtana). Riista on se, mikä vie koiran mennessään, nartut toki myös. Urostenkaan kanssa Jedi ei välttämättä tule enää toimeen.. Ei ainakaan uskalla muutaman välikohtauksen jälkeen ottaa ylimääräisiä riskejä tuntemattomien kanssa. 

Nummela oli sopiva paikka myöskin siitä syystä, että siellä voisi vahvistaa ja treenata turvallisesti luoksetuloa. Pahus vieköön, unohdin kuitenkin palkkiot kotiin, joten sinne meni sekin tilaisuus.. Luoksetulon olen nyt priorisoinut kaikista tärkeimmäksi asiaksi. Matka hyviin tuloksiin on kuitnekin pitkä ja raskas, kun elää itsenäiseen työskentelyyn jalostetun, vahvasti riistaviettisen koiran kanssa. Tätä ollaan treenattu nyt jo pidemmän aikaa, ehkä muutamia kuukausia, mutta eilen päätin vaihtaa taktiikkaani hieman. Tähän asti tulokset ovat parantuneet, mutta eilen iltalenkillä onnistumisprosentti putosi järisyttävällä vauhdilla.. Tytöt tytöt... ja heidän hajunsa. Mitään ei kuule eikä näe silloin kun kuono vie mennessään. Sisälle taisi poika myös joku päivä merkata.. Toivotaan että jäi viimeiseksi kerraksi, heko heko.

Oma elämäntilanteeni on nyt sellaisessa pisteessä, että voisi Jedin kanssa treenata kunnolla tokoa, mutta valitettavasti Jedi on taas itse juuri siinä tilanteessa ettei treenaaminen suju ihan halutulla tavalla. Etenkin, kun 99% ruuasta tulisi tulla luoksetulotreenien kautta, jotta minä epätoivoinen saisin homman edes jotenkin pelittämään. Haastetta piisaa! Ehkä eniten siinä, että luoksetulon treeenitilanteita on niin vaikea ja työläs järjestää.. Tarvittaisiin aina muita ihmisiä häiriöksi, taikka koiria. Ruokinta myös vähän mietityttää. Tarkoitus oli siirtyä kokonaan raakaan, kun nuo viimeiset nappulat ovat kuluneet loppuun, mutta... Sen lisäksi että pakastintilaa on meillä hyvin rajallisesti, on myös raakaruuan käyttäminen palkkiona on haastavaa! Etenkin, kun toistoja pitäisi tavoitteen mukaisesti suorittaa päivän aikana n. 30 kappaletta, ulkona. Esimerkiksi lenkin yhteydessä. Rupeappa siinä sitten raakamössöä kumihankojen kanssa kaivamaan taskusta, koittamatta sotkea jokapaikkaa. Etenkin, kun tuollaisen villiviikarin kanssa on liukkaalla käveleminen muutenkin välillä niin helppoa. Raaka on meillä myös todellinen superpalkka ja pelkään ehkä vähän sen arvon laskevan jos ruokinta muuttuu. Pitää tätä asiaa siis pohdiskella.. Markkinoilta kuitenkin löytyy kuivaruokia, joihin olen ihan tyytyväinen, mutta eiväthän ne raakaa sivuuta tuon koiran kohdalla varmasti mitenkään. 

Maaliskuussa meidän oli tarkoitus mennä Jedin kanssa toko kilpailuihin, mutta vain mikäli ollaan siihen silloin valmiita. Nyt näyttää tietysti ikävä kyllä siltä, ettei olla piitkään aikaan valmiita yhtään mihinkään.. On muuten viimeaikoina käyty kuulemassa koiran(koulutus)aiheisilla luennoilla yhtä sun toista, ja aika hyvin on korostunut se, miten paljon perusasioiden osaaminen vaikuttaa arjen laatuun. (Tehnyt tästä jälkeenpäin myös omia huomioita).  Arjen taidot.. Niitä ei pennun kanssa koskaan voi hinkata liikaa!  En sanoisi, että olemme harjoitelleet arjen taitoja liian vähän noin keskimääräisesti, mutta sanotaanko nyt vaikka niin, että sain koiran, jonka kanssa keskimääräinen harjoittelu olisi ollut hyvä ylittää moninkertaisesti. 
Kaksi kertaa viikossa olisi tarkoitus nyt kaikesta tästä huolimatta alkaa käymään hallilla treenaamassa tokoa, mutta muuten jättää kaikki muu treenaaminen pois, ja vahvistaa vain sitä luoksetuloa. Näköhavainnosta Jedi on kyllä tietyllä tapaa yleensä onneksi vähemmän kiinnostunut. Viimeviikolla tuli pidettyä kyllä kunnon juhlat, kun kaksi rusakkoa säntäsi edestämme tien yli metikköön ja Jedin ensi reaktio oli jähmettyä, ja sitten ottaa minulta kontakti, ja hakea palkkio, joka oli suoritukseen nähden kyllä valitettavan huono! Hotkittuaan herkut maasta, lähti kuitenkin vimmattu kiskominen kaksikon perään, eikä siitä meinannut tulla loppua kovinkaan nopeasti. Pääasia, että kuitenkin tuli ensin mun luo ja siitä oon todella iloinen!

Ylimääräiset treenit on nyt kuitenkin jätetty. Ainoastaan etsintää ollaan hömpötelty kotona ja jestas miten haka tuo eläin siinä onkaan, vaikka itse sanonkin! Ollaan perheenjäsenten kesken tehty siis sellaista, että yksi lähtee metsään ja kävelee siellä vähän alta kilometrin mittaisen matkan, ja jää piiloon. Minä (ellen itse ole etsittävänä) olen sitten juossut pitkän liinan kanssa tuhatta ja sataa vetävän koiran perässä kyseistä henkilöä etsimään. Nopeasti ollaan kaikki löydetty! Jälkeä pitkin Jedi harvoin kulkee. Ilmavainu vie mennessään, etenkin lähempänä kohdetta. Reiteille ollaan välillä jätetty satunnaisia tavaroita, mistä koira saa lisää itsevarmuutta. Varsinaisesti en ole opettanut tuolle mitään (esine ilmaisua, jäljellä pysymistä tms. ) vaan ihan omaksi huviksemme ollaan metikössä juoksenneltu, mutta koira on tykännyt puuhasta todella, todella paljon! Hakuahan oli joskus tarkoitus alkaa sen kanssa harrastaa... Siihen hän se sopisikin oikein hyvin, mikäli irti uskaltaa joskus laskea.

Pupujen kanssa käydään vielä säännöllisesti eläinnäyttelijäkoulussa, ja alan ottamaan myös heitä mukaan treenaamaan halliin Jedin kanssa. Näin Jedi saa myös hyvää paikkamakuu harjoitusta, odottaessaan omaa vuoroa ja katsellessaan pupuja. Kaksi kärpästä siis yhdellä iskulla! Hallilla puput treenaavat esteitä, tai sitten vain juoksentelevat minne huvittaa. Mennään tietysti heidän oman fiiliksen mukaan. 

Olen tässä muutaman päivän kunnostellut blogia ja lukenut vanhoja postauksiamme. Niiden johdosta rupesin miettimään kanien etenkin Marleyn hyvinvointia. Neitihän on aina ollut kova rallittelemaan, mutta nyt ilolokkia ei ole näkynyt piitkään aikaan. Johtuuko tämä kanin vahnentumisesta ja steriloinnista, vai koirasta? Uskon, että vähän kaikista noista syistä. Tuli kuitenkin vähän paha mieli. Iloloikkia on niin ihana seurata ja nyt kun niitä ei pitkään aikaan ole näkynyt, tuntuu siltä kuin kaikki ei olisi kohdillaan. Saavuttiin koiran kanssa tänään kotiin onneksi vielä valosan aikaan, joten kokosin kaneille terassille pienen aitauksen, ja hain molemmat happihyppelylle lunta ihastelemaan. Kuinka ollakkaan tänään ulkona moonen kuukauden tauon jälkeen, Marleylta liikeni muutama spurtti ja iloloikka sinne tänne! Täytyy siis vain paremmin koittaa herätellä kaneja ja innostaa niit' touhottamaan entiseen malliin, esimerkiksi tuollaisilla viiden minuutin happihyppeyillä, mikäli kelit vain sallivat. Jonakain päivänä voisi myös keksiä hyvää käyttöä Martin vanhalle asuintilalle, eli nykyisin taas kanien valloittamalle vaatehuoneelle. Nyt siellä lojuu vain vessalaatikko ja heinät. Mitäköhän sinne virittelisi? En ole blogissakaan tainnut aikaisemmin mainita Martin poismenoa, mutta totta se on. Kasvain kävi lopulta sietämättömäksi ja oli parempi päästää pikkuinen pois. :´(


Mutta mitä kuulu meidän rakkaille lukijoille? Onko ketään tallella? Luetteko yhä blogeja? Kommentoi, jos olet vielä bloggaamisen hengessä mukana!
 

© Juulia. Web design by Aino Vakkilainen. Sisällön tarjoaa Blogger.