Sivut

perjantai 20. lokakuuta 2017

Täällä ollaan!


Kun blogin päivittely on kerinnyt hetkeksi tyssätä, on kirjoittamisen jatkaminen todella vaikeaa. Ja koska aloittaminen on vaikeaa, aikaa kuluu lisää, ja sitten vieläkin enemmän. Nyt ollaan siinä pisteessä, ettei mulla ole aavistustakaan mistä jatkaisin kirjoittelua. Paljon on ehtinyt tapahtua. Viimeiset kirjoitukset ovat ajalta, jolloin meidän jengiin saapui pieni ja suloinen koiranpentu. Tällä hetkellä tuo pentu on jo kasvanut isoksi ja ollaan siinä kituvuoden, murrosiän tai miksikä kukin sitä ikinä haluaakaan kutsua paikkeilla. Pentuaika hujahti ohi tietysti aivan liian nopeasti. Liian vähän otin kuvia, ja liian vähän vahvistin haluamiani käytöksiä. No ei meillä onneksi mitään katastrofia ole käsissä. Fiksu koiran alkuhan Jedi on, ja suunta tästä toivottavasti vain ylöspäin. Turha jäädä jahkailemaan asioita, joita olisi voinut tehdä enemmän, tai silloin kunnollisena pentuaikana. 


Jedin kanssa ollaan puuhailtu vaikka ja mitä. Koiranpennun kanssa tulee tietysti vierailtua ympäri kaupunkia ja monissa paikoissa, monenlaisten ihmistin ja eläinten ympäröimänä. Lisänä on tietysti yhteiset metsälenkit, yhdessä riehuminen ja kouluttaminen. Näitä kaikkia osa-alueita tulee päivittäin huollettua. Jedi on elänyt koko pentuaikansa jotenkin hyvin epänormaalia elämää. Koira ei joudu lähes koskaan olemaan yksin, ja kulkee mukana kaikkialle. Työharjoitteluun, kauppaan, ja tietysti myös metsään lenkkeilemään. Lähes jokaiselle päivälle on jotakin, mikä ehkäpä normaalin kotikoiran elämässä voisi olla jo viikon kohokohta (esim. ylipitkä metsälenkki, taikka vierailu kaupungissa). Tämä vaatii koiralta kuitenkin hyvät matkustus ja rentoutumistaidot, mitkä onneksemme ovat kunnossa. 
Alunperin oli suunnitelmissa lähteä Jedin kanssa harrastamaan agilityä. Olen kuitenkin ehtinyt kääntää katseeni hieman toisaalle, nimittäin hakuun. Agility on vaarallinen ts. helposti koiraa rikkova laji. Lähtisimme mielellämme harrastukseen mukaan, mikäli esteet eivät olisi huimissa korkeuksissa ja kulmissa! Onneksi itsenäisesti voi aina harrastaa mitä lystää, ja miten lystää. Toki mikään ei ole ikinä poissuljettua. Never say never. Haku on kuitnekin kiinnostanut, ja Jedi tuntuu tähän hommaan oikein passelilta. Hieman aloitimme jo alkeita harjoittelemaan, mutta kadottaessani 145€ hakurullan, ei työskentely enää huvittanut/onnistunut. Tästä rahanmenetyksestä henkisesti toipuminen vie kyllä varmasti aikaa, ennen kuin päästään harrastusta jatkamaan. Mutta toisaalta, Jedikin on nyt "parhaimmassa" iässä oleva miehen alku, eikä intohimoinen harrastelu tässä vaiheessa välttämättä ole  kovin hyvä ajatus. Hallilla käymme kyllä silloin tällöin treenaamassa ihan perus liikkeitä. Sivulle tuloa, istumista, odottamista, seuraamista ja niin edelleen. Näitä kun ei koskaan voi hioa liikaa. 


Jedi ja Jedin veli Kusti 


















Mitens kanit?

Sadekauden alettua vetäydyttiin sisälle. Nyt kuitnekin näyttää taas siltä kuin aurinko olisi palannut lomalta takaisin hoitamaan velvollisuuksiaan. Tästä huolimatta olen ollut laiska ulkoiluttamaan kaneja pihalla. Taka-ajatuksena se, ettei niiden mahat kestä sitä, että viikon tauon jälkeen syödään taas yhtäkkiä tuoretta niin paljon kuin napa vetää. Mutta ehkä täytyy nyt rohkaistua, taikka totuttaa kanit pikkuhiljaa luonnon antimiin uudestaan, sillä eihän näin aurinkoisia syyspäiviä voi jättää käyttämättä!

Alkuviikosta kanit reissasivat mukaani työharjoittelupaikalle. Ajattelin, että vaihtelu virkistäisi niitäkin. Koko reissu oli oikea menestys! Kumpikin pupuista tykkäsi kovasti, eikä jännittänyt vieraassa paikassa lähes lainkaan. Herkut upposivat minulta hyvin, ja pitkäkorvat juoksivat aina kutsusta luokse, ja muutenkin seurasivat minua kuin hai laivaa, mikäli jompikumpi vaistosi herkkuja taskussani. 

Kanien terveys on ollut hyvällä mallilla, ja heinää kuluu tällä hetekllä paljon. Romeo on kuitnekin jo yli 7 vuotias kaniherra, joten hänelle varaan eläinlääkärikäynnin lähiviikoille. Tarkoituksena on tehdä terveystarkastus ja ottaa verikoe. Maksa-arvoja, tulehdusarvoja ja sen sellaista. Näin saan vähän paremman käsityksen vanhukseni terveydentilasta, ja mahdollisesti voin ennaltaehkäistä jotakin vakavampaa sairautta. Suosittelen oikeasti käyttämään vanhoja eläimiä säännöllisesti lääkärissä! Myös näitä ihmisten silmissä vähän arvostettuja pupuja!
Martille ei kuulu hyvää. Häntä vaivaa kasvain. Iso kasvain. Leuan alla/poskipussin päällä. Onhan tuo vipeltäjä toisaalta jo kumminkin yli kaksi vuotta. Eläinlääkäriin tässä tapauksessa on mielestäni turha mennä, kun diagnoosi on jo vilkaisulla selvitetty. Yllättäen Martti on kuitenkin vieläkin oma itsensä! Hullunkurinen vipeltäjä täydessä vauhdissa. Siispä tein päätöksen, etten toisen elämään tule puuttumaan, kuin vasta sitten, kun oireita alkaa näkymään. Kitua ei tarvitse. Riittää, että liikkeet hidastuu, taikka kasvain kasvaa niin isoksi, että se häiritsee Martin liikkumista. Sitten on aika mennä. Pienen rakkaan <3 

Tällaisia kuulumisia, niin surullisia, kuin jännittäviäkin meiltä irtosi tältä erää. Koitan nyt oikeasti aktivoida itseäni kirjoittamisen suhteen. Muutama hyvä postausideakin on tullut tämän tauon aikana mieleen. 
 

© Juulia. Web design by Aino Vakkilainen. Sisällön tarjoaa Blogger.